perjantai 21. marraskuuta 2014

What's up














Pitkästä aikaa ehin avata bloggerin ja tulla kirjottelee vähän kuulumisia. Elossa siis ollaan edelleen! Viime päivät on ollut hirmu kiireisiä. Aamulla nopeesti puurot naamaan ja salille, jonka jälkeen nopeesti suihkun kautta kouluun. Koulun jälkeen vuorossa läksyt ja illan vikat tunnit on käytetty työhakemusten lähettelyyn. 

















Ens viikolla on viimeinen kouluviikko. Hetkessä meni se koulu. Sen jälkeen kaikki on taas ihan auki. Buukattiin se Pariisin matka kaikista huonoimpaan aikaan. Tänne haetaan paljon jouluapulaisia, mut tietty sillon pitää sitoutua koko joulukuun ajaks töihin. Muutenkin siitä matkasta tulee sellanen seikkailu, että luojalle kiitos jos siitä hengissä selvitään. Ryanairilta ostettiin puolilmaset lennot, mut eipä tajuttu että se lentokenttä on 100km Pariisista. Bussiliput Pariisiin maksaa yhtä paljon kun lennot, ja kaiken lisäks meijän lento laskeutuu 22.00, siitä puoltoista tuntia Pariisin rajalle, sitten metron kanssa hotellille. On varmaan ihan turvallista liikkua matkalaukkujen kanssa Pariisissa keskellä yötä, vielä kun on tällänen tapaturmakaksikko liikkellä. Huh.

















Mulle oikeesti alkaa tulee pieni paniikki. Mitä jos oikeesti en löydä mitään töitä. Vaikka se viiden kuukauden loma oli ihan mukava, en jaksais sellasta enää uudestaan. Ei lompakko, eikä pää kestä sellasta. Oon kokoajan elänyt vaan päivä kerrallaan, en jaksa miettii tulevaisuutta -tyylillä, mut jossain vaiheessa on vaan pakko vähän kelailla mitä tässä nyt tapahtuu. Ehkä mä alan lottoomaan, ja toivon parasta? Tai sitten se rikas mies vois nyt tulla kadulla vastaan. Tai ehkä mä kuitenkin lähetän vielä toiset 100 kappaletta niitä työhakemuksia, ja alan vaikka linja-auton kuljettajaks, niinkun uratesti mulle suositteli.

















Oltiin mun nimppareina ekaa kertaa kunnon ravintolassa syömässä. Dublin on täynnä sellasia pubi/ravintola sekoituksia, mut tää oli kunnon Italialainen mesta. Mä rakastan kalaa mut kun Supervalussa maksaa 160grammaa lohta sen 10e, niin sitä ei hirveen usein tuu ostettua. Selailin netistä hyviä kalapaikkoja ja tää tuli vastaan. Lähettiin kävellen Dun Laoghairea kohti ja "kyl mä tiiän missä se paikka on"  sanoi Janina. No pienen seikkailun ja eksymisen jälkeen vihdoin löydettiin tää ravintola ja se osottautu oikeen hyväks valinnaks. Joten pointsit mulle! Kolmen ruokalajin illallinen makso 21,95e, joten syöminen täällä on vähän halvempaa ku Suomessa. Alkuruuaks friteerattuja rapuja, pääruuaks lohta ja salaattia ja jälkkäriks tuulihattuja! Oon elellyt tosi tiukalla ruokavaliolla arkipäivät ja sokeri on ollut ehdoton nounou, joten toi 4kpl annos oli ihan liian iso sokerilataus... Seuraavana päivänä mulla alkokin vatsatauti, joten vähään aikaan ei varmaan tuulihattuja tee mieli.














Lopeta se kuvaaminen ja alota syömään, että mä joskus pääsisin nuolee sen lautasen.... -Napsu

No yhteenvetona, täällä siis elämä jatkuu samaa rataa. Viikon päästä Suomiseuran itsenäisyyspäivä juhla, sitä seuraava viikonloppu äitin työpaikan partyt, sitten Pariisi, synttärit, joulu ja sen jälkeen saadaan sanoa Happy New Year!

-Janina



2 kommenttia:

  1. Tosi kiva blogi sulla!:) Semmosta kyselisin, että ootko saanut paljon kavereita Irlannissa? Onko paikallisiin helppo tutustua? Mua kiinnostais lähtee ens vuonna Dubliniin aupairiks mutta pelottaa että en sais kavereita..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti lähteä! Täällä on tositosi paljon au paireja, ja oon saanut niistä tosi hyviä kavereita :) Kertaakaan en oo tuntenut yksinäisyyttä, vaan aina on ollut jonka kanssa puuhailla jotain! Paikallisiin tietty on vähän vaikeampi tutustua, mut pubeissa varsinkin pojat tulee tosi helposti juttelemaan ja sitä kautta oon saanut myös irlantilaisia kavereita :) Mä kannustan lähtemään, tulee olemaan niin mahtava kokemus!! :)

      Poista