torstai 28. toukokuuta 2015

Galway

Siitä asti kun tänne tultiin, on suunnitelmissa ollut lähteä Galwayhin. Irlannin pieneen bilekylään. Jostain kumman syystä ei yhdeksän kuukauden aikana olla saatu aikaseksi lähteä... Joten nyt kun elellään viimeisiä hetkiä yhessä, päätettiin suunnata bussilla kohti länsirannikkoa. Hotellia varaessa meidän ykköskriteerinä oli kuntosali. Päädyttiin varaamaan siis hotelli keskustan ulkopuolelta, että päästään treenaamaan, kun samalla hinnalla (ja jopa halvemmalla) ois saanut ydinkeskustasta hotellin... Siis tytöt mitä hittoa taas...? Yhden yön bilematkalla se kuntosali ei ehkä oo se tärkein asia :D Kyllä siinä muutamat kirosanat pääsi kun käveltiin keskelle ei mitään, jossa meidän hotelli sen himputin kuntosalin kanssa sijaitsi.... No saatiin sentään hyvät treenit tehtyä, ennen kuin lähettiin valloittamaan Galwayn pubit. Ilta meni vauhdikkaasti ja seuraavana päivänä sen huomas, haha. Ainakin saadaan yliviivattua yks kohta meidän must to do -listasta. 






















Belfast -videota kuvaessa ja muokatessa saatiin sen verran hyvä vatsalihastreeni aikaseksi, niin päädyttiin tekemään myös Galway video...




perjantai 8. toukokuuta 2015

I'm coming

Heissulivei

Kolme viikkoa ja nää tyttöset pamahtaa Suomeen. Meillä ei ihan putkeen mennyt toi lentojen varaus, ylläri. Lennot lähtee samaan aikaan Dublinista ja molemmilla vaihto Oslossa, mutta eri lentokoneilla, hahah... Takaisin mä palaankin yksin. 8 kuukautta ollaan jaettu huone ja sänky. Alussa mietittiin, että kauankohan me jaksetaan toisiamme ja koska menee hermot. No äitin hermot meni varmaan jo ensimmäisen yön jälkeen, mutta meillä kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Ihme ja kumma :D Onhan se ihan pirun haikeeta, mutta onneks mulla on hyvä duuni ja viihdyn täällä hyvin.

Mutta arvaatkaapa missä oltiin pari päivää sitten! Me oltiin ratsastamassa. Alusta asti oltiin sitä suunniteltu ja vihdoin meillä oli vapaata samaan aikaan. Reilu tunnin maastolenkki vedettiin Phoenix Parkissa. Peurojen keskellä. Kyllä. En oo ikinä nähny peuroja niin paljon ja niin läheltä. Ja vielä Dublinin keskustassa, siis mitä?? Kyllä mulle on monen monta kertaa sanottu, että siellä niitä peuroja on, mutta en mä tietenkään uskonut ennen kuin omin silmin näin. Oli ihan super fiilis. Sää oli hyvin irlantilainen. Satoi kaatamalla, jonka jälkeen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Sen jälkeen ei pariin päivään ollakaan kävelty. Jalat sattuu, vatsalihaksista puhumattakaan. Mutta oli ihan parasta ♥ 

Meijän papparainen alkoi pari kuukautta sitten kaljuuntumaan. Kuulostaa hassulta ja hassulta se näyttääkin. Samalla se alkoi väsymään ja päivät se vaan nukkui peiton alla. Äiti vei sen lääkärille ja selvisi, että kilpirauhasen vajaatoimintaa sillä on. Nyt raukka joutuu syömään lääkkeitä joka aamu ja ilta. 

Tänään äippä lähtee käymään Suomessa. Käty ja kotibileet jes! No ei kai äiti, ollaan nätisti ja tehdään töitä, töitä ja vähän lisää töitä.

Eipä mulla muuta. Nähdään kolmen viikon päästä ♥

Ps. Suomen kirjottaminen (puhumisesta puhumattakaan) on nykyään hyvin hankalaa, joten älkää ihmetelkö jos tossa tekstissä ei oo mitään järkeä...

Pps. Ei se englantikaan sen paremmin suju, joten puhutaan sitten finglishiä.





perjantai 10. huhtikuuta 2015

During the last few weeks

... oon ollut paljon töissä ylläri.

... oon viettänyt myös viikon sairasloman kipeän jalan takia, jolloin kävin mm. 10 kilsan vaelluksella Howthissa, shoppailemassa, treenaamassa ja vähän ulkona. Kumma juttu kun ei jalka parantunut...

... oon käynyt elämäni ekassa futismatsissa. Belfastissa, Suomi vs. Pohjois-Irlanti. Päähän tuli komiasti mutta ihan kiva kokemus oli. Oli myös tosi outoa nähä niin paljon suomalaisia. Piti jopa vähän miettiä mitä suusta ulos päästää, kun kaikki ympärillä ymmärsi, mitä me puhutaan.

... oon viettänyt hyvin vauhdikkaan St. Patrick's Dayn. Päivä, jota me Veeran kanssa puol vuotta ootettiin. Ja lopulta ei edes nähty toisiamme koko iltana. Vauhdikkaasti se molemmilla meni, ja muistikuvia ei paljoon löydy. Mut niinhän se kuuluukin, right?

... oon nähnyt delfiinejä! Talvella mun kaveri kertoi, että näki täällä delfiinejä. No en tietenkään uskonut, koska me ollaan Irlannissa... Mutta pakko kai se nyt on uskoa. 

... oon joutunut poliisikuulusteluun kesken työpäivän. Kiitos minun ihanien asiakkaiden, jotka jättivät 90e laskun maksamatta ja juoksi karkuun. Oli muuten elämäni kamalin työpäivä.

... oon nauttinut auringosta ja +20 asteen lämpöasteista. Aaaah voisko tällänen sää olla joka päivä?

... oon juossut karkuun peukalon kynnen kokoista hämähäkkiä.. Välillä mietin, miten mä tuun oikeesti selviimään jossain Ausseissa, jos nää minihämpyt täällä saa mun sydämen puoliks pysähtymään.

... oon tehnyt paljon vatsalihastreeniä. Nauramalla nimittäin ♥





maanantai 6. huhtikuuta 2015

Life is good

Perjantaina 4.7.2014 autossa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, en ois ikinä, en ikinä uskonut mitä mun elämälle tulee tapahtumaan. Olin satavarma että vuoden päästä asuisin taas Turussa ja oisin valmistautumassa Ruissiin kavereiden kanssa. Asuisin omassa kämpässä ja tekisin kampaajan duunia. Mä olin niin ärsyyntynyt aina kun joku sano 'ootappa vaan, et sä enää takasin Suomeen tuu..' Todellaki tuun piste. No, kuinkas kävikään... Nyt mulla on menolento varattu Dublinista Sydneyyn 7.10.2015. Australiaan. Toiselle puolelle maailmaa. Kun me vuoden alussa päätettiin, että ens syksynä vaihtuu maisemat, mä mietin, lähenkö kesäks Suomeen vai jäänkö tänne. Mulla ois ollut töitä Suomessa. Mun isä, veli, sukulaiset ja kaverit on Suomessa. Mutta mun koti on nyt täällä. Suomi saa nyt odottaa hetken. Ehkä vähän kauemminkin. Mä en tiiä mitä mä teen Aussien jälkeen. Mä en tiiä kauan oon siellä. Enää en voi sanoa, että sillon ja sillon palaan takas, koska todennäkösesti se ei tuu toteutumaan... Tai no, 7.10.2016 viisumi umpeutuu, joten kai sitä sillon sit viimeistään on lähdettävä. No anyway, tällä hetkellä oon niin innoissaan tästä. Vähän myös pelottaa. Eihän meillä oo mitään tietoa, missä me asutaan tai mistä saadaan töitä. Mut kai ne asiat siitä järjestyy. Niin tapahtu täälläkin. ♥
















Näitä maisemia tulee ikävä. 


- Janina

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

London babyy



Ihana miniloma takana. Kolmas kerta Lontoossa ja aina siihen vaan ihastuu lisää. Tällä kertaa tosin ei juostu pää kolmantena jalkana kaupasta toiseen, vaan käveltiin rauhassa ympäriinsä. On se vaan upea mesta. Vaikka sanoinkin äitille, kun etittiin lentokentällä oikeeta junaa ihmiskaaoksen keskellä, että onneks Dublin ei oo näin iso, niin mulle tuli sellanen fiilis, että Lontoossa vois olla ihan jees asua. Tosin ne talot mitä ihastelin, ei varmaan ihan oo mun budjetille sopivia, joten edelleenkin sitä rikasta miestä ootellessa hahah.





Koska oltiin matkassa vaan yks yö, haluttiin hotelli ihan keskustasta. Varattiin Melia White House niminen hotelli, ihan Oxford Streetin vierestä. Rakastan hotelleita ja tää valinta osu ihan nappiin. Sää Lontoossa oli aika paljon viileempi mitä Dublinissa, mikä on jännä koska onhan se vähän etelämmässä.



Lauantaina käytiin lounaalla Le Pain Quotidienissa. Tunnelmallinen ihana sisustus ja luomuruokaa. Avocado toast ja luomuvadelmalimu oli ihan kymppivalinta, eikä äitinkään siideri sen hassumpi ollut. Lontoossa oli muutenkin tosi paljon luomuruokaan painottuneita kahviloita. Joka kuppilan seinällä luki 'organic food and coffee'. Millon tälläset mestat rantautuu Dubliniin..?




Syy tälle minilomalle oli äitin synttärilahjaksi antamat liput The Lion King - musikaaliin. Mä mietin pitkään, mitä mä haluun 20-vuotis lahjaksi, kunnes keksin, että haluun nähä musikaalin. En oikeen oo mikään teattereiden yms ystävä, mutta huhhuh, toihan oli jotain ihan uskomatonta. Ei tainnut jäädä vikaksi musikaaliksi, missä mä käyn!




Sunnuntaina suunnattiin aamupalan jälkeen Madame Tussaudsin vahakabinettiin. Dublinissa on vastaava, jossa käytiin äitin ja Veeran kanssa, eikä olla ikinä petytty niin pahasti... Olin kuullut paljon hyvää Madame Tussaudsista, joten odotukset oli aika korkeella. Ostettiin liput valmiiksi netistä, jolloin ei tarvinnut jonottaa enää lipputiskille. Ihan ilmaset ne ei kyllä ollut, mutta voi pojat, joka sentin arvoset! Oli kyllä ihan huippu. Noiden nukkejen lisäks siellä oli mm. kauhukuja, jossa live näyttelijät sai yhden jos toisenkin kirkumaan :-D ja 3D teatteri mikä oli ihan super! Suosittelen menemään!








Loppupäivä menikin kävellessä ympäri Lontoota. Muutama hassu kilometri tuli talsittua, mutta pakko sanoa, että näki ihan uuden puolen koko kaupungista, kun vaan käveli ympäriinsä, eikä juossut metrosta toiseen. Niin Lontoossa kun Dublinissakin julkinen liikenne on tosi kallista. Me ei ostettu tällä kertaa mitään metro/bussikorttia, koska hotelli oli niin hyvällä sijainnilla. Kerran oltiin menossa metrolla, mutta kun yhdensuuntaisesta lipusta joutu pulittamaan yli 5 puntaa niin päädyttiin taksiin, joka tulikin halvemmaksi. Pariisissa kun maksettiin 10 metrolipusta muutama hassu euro...
Oli pitkästä aikaa kivaa viettää aikaa yhessä, täällä kotona kun ei hirveen useesti samaan aikaan olla. Äiti päivät duunissa ja mä illat ja viikonloput..
Seuraavaa matkaa ootellessa! 

- Janina

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Random

Lauantai-ilta. Ulkona kavereiden kanssa muutamalla. Sunnuntaina töitä klo 12. Jes kerrankin päästään yöbussilla, ei tarvi aina maksaa taksia. 10 minuuttia seuraavaan. Kävellään bussipysäkille. Hitto, yöbussi ei pysähdy tässä. Juostaan pää kolmantena jalkana toiselle. Jes, kello on 1:59 ja 7N oli vielä pysäkillä. Maksetaan 5e ja mennään istumaan. Me ehittiin! 5 minuutin päästä ihmetellään, onks tällä bussilla uus reitti. Peilikuva heijastuu jonkun rakennuksen ikkunasta. 77N. Hups. Kysytään kuskilta, saadaanko poistua väärästä bussista. Naurettiin ja käveltiin takas keskustaan. Ootetaanko tunti seuraavaan bussiin, vai otetaanko taksi. Herätys oli soimassa klo 9:00. Otetaan taksi. Hyvä tytöt.

Sunnuntai-ilta. Työt loppuu 17:30, seuraava bussi tulee 18:30. Kävelin ajoissa pysäkille. Kuuntelin musaa ja selasin kännykkää. Olin väsynyt ja nälkäinen. Onneks kohta pääsee kotiin. Dublin bus -appin mukaan 3 min ja pääsen bussin kyytiin. Jatkoin puhelimella selailua. Mun vieressä seisoi 2 tyttöä myöskin selailemassa puhelinta. 2 minuuttia myöhemmin sanon jälleen kerran 'hups', kun tajuan että bussi meni pysäkin ohi. Tuijotetaan toisiamme, miettien, miks kukaan ei huomannut bussia. Nauroin. Seuraava bussi tulee 20:25. Damn. 

Joskus sitä tuntee itsensä todella tyhmäksi, kunnes tajuaa, että oikeesti on aivan todella tyhmä.

Hyvää Perjantai 13. päivää kaikille ♥





tiistai 3. maaliskuuta 2015

Long time no see

Hupskeikkaa, Helmikuu meni ihan silmänräpäyksessä, niinkuin nää muutkin kuut...
Eipä täällä mitään ihmeempiä oo ees tapahtunut. Oon ollut vaan töissä, töissä, töissä. Hiihtoloma viikolla vietin 11 päivää putkeen tarjoilemassa pizzoja. Koko viikko oli yks iso kaaos. Liian vähän henkilökuntaa ja liian paljon asiakkaita. Mut siinä vaiheessa kun palkka tupsahti tilille, tuli ihan hyvä fiilis. Ja tulihan sieltä myös ihan mukava määrä tippejä. Tarjoilijan palkka ei täällä mikään huippu oo, mutta pakko sanoa, että tipeistä tulee ihan mukavasti extraa. Mä oon aina ollut sellanen, etten oo ymmärtänyt tippien antamista. Ehkä koska se nyt ei niin yleistä oo Suomessa. Mut siinä vaiheessa kun asiakas antaa 10e setelin käteen hyvästä palvelusta, fiilis on aika huippu! 

Kaks viikkoa ja koko vuoden kohokohta eessä. St. Patrick's Day. Harmi vaan, että oon silloinkin töissä, enkä esim. nää paraatia joka kulkee Dublinin läpi. Ei voi mitään. Sen jälkeen lähetään äitin kanssa minilomalle Lontooseen. Ja sen jälkeen saadaan aika säännölliseen tahtiin vierailijoita Suomesta toukokuun loppuun asti. Jolloin mun oli tarkoitus tulla takaisin Suomeen. Tällä hetkellä mä en oo yhtään varma, tuunko mä takas, vai jäänkö tänne. Täällä mä oon niin onnellinen ♥



1-2. Belfastissa. Ah on se vaan niin upea ♥ 3. Lemppariasu ja lempparimuki. Janina 20v. 4. Muru ♥ Pappa on ollut vähän kipee viimepäivinä. Tosin lenkillä se vetelee merenpohjalta rapuja ja simpukoita, ei ihme, että masu vähän sekasin...



1. Joka kerta, kun kävellään juna-asemalle, me huokaillaan näistä maisemista. Kelpaa! 2. Lemppari aamupalaa. Voiks puuroon ikinä kyllästyä? 3. Tehtiin pari kuukautta sitten ekaa kertaa sushia, kauniita niistä ei tullut, mut sisältö on se tärkein, right? 4. Treenitkin sujuu paremmin kuin hyvin. Alotettiin 4 viikkoa sitten uus treeni/ruokaohjelma, ja rasva tirisee ja lihakset pyöristyy!



1-2. Eilen meillä oli ensimmäinen cheat day neljään viikkoon. Jätettiin suosiolla vihersmoothiet juomatta ja suunnattiin burgereille. Eikä jouduttu pettymään, hehe.. 3. Näkymä mun ja Veeran huomeen ikkunasta ♥ 4. Irkkutyttöjen pukukoodi on aina 'mitä vähemmän, sen parempi' ja kerran kun eksyin pubiin tää paita päällä, erotuin hyvin joukosta! Miten monet kerrat meille on tultu sanomaan, että onneks ei käytetä samanlaisia vaatteita kun Irlantilaiset...



1. Monien mutkien kautta mun tilaamat kuvat vihdoinkin täällä ♥ 2. Yks selfie ilman poropukua... 3. Meijän hippopuvut sai uudet kantajat... 4. Irlannin symboli muistuttamassa mua lopunelämää, siitä miten kannattaa kuunnella sydäntä, ottaa riskejä ja elää hetkessä ♥

Sellasia otoksia viimeajoilta. 
Sää täällä on ihan sikaouto. Yhtenä päivänä on +15 astetta, aurinko paistaa, jengi kulkee ilman takkia. Seuraavana päivänä hirveä tuuli ja sataa lunta. Kylmimmillään täällä on ollut varmaan n. -8 astetta. Mutta tää kosteus tekee siitä niiiin paljon kylmempää. Jos sanon että hyi miten kylmä, heti ihmetellään, että mähän oon Suomesta, mun pitäis olla tottunut kylmään. No joo, oonhan mä. Mutta Suomessa mä käytän untuvatakkia sillon kun on -20 astetta, täällä mä laitan untsikan jos on ees ykskin miinusaste. Ja silti palelen. Kosteus ja tuuli tekee paljon. No enivei, toivotaan että kevät alkais pikkuhiljaa. Ainakin nyt aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ♥

- Janina