Through my phone

Oon maailman huonoin kantamaan kameraa mukana. Joka aamu mä mietin, että tänään mä otan paljon kuvia ja sit kun juoksen viime tipassa junaan, mä tajuan että kamera on himassa. Onneks on keksitty kamerat puhelimiin. Voisko niissä vaan olla yhtä hyvä laatu, kun miljoona kiloa painavissa järjestelmä kameroissa? 

Anyway, tässä ois vähän viime aikoina otettuja kuvia mun puhelimen kätköistä!

Dublinin kentällä venailemassa myöhässä olevaa Suomen lentoa... ll  Tehtiin Suomessa Jumpen kanssa ihan törkeen hyvää ja makeeta rocky road suklaata. Toi oli oikeesti niin makeeta, että yks pala oli jo liikaa!  ll  Helsingin kentällä juhlittii mun ja Veeran yhteiselämän alkua 13e maksavilla lasillisilla kuohuvaa  ll  Back to home

Koskakohan äitillä menee hermot meijän kanssa?

Tehtiin superhyviä drinksuja Finlandia vodkasta ja tosta cosmopolitanista. Seuraavana aamuna olikin naama ruvella...  ll  Ja tää oli se Wild night...  ll  It's selfie timeeee!  ll  Koko Dublin on ihan sekasin Halloweenista ja minioneista.

Välillä vähän terveellisimpiä drinksuja  ll  Pubi oli niin täynnä, että päästiin suljetun yökerhon puolelle private päivälliselle  ll  Ja siellä syötiin kauan himoitut kanacaesar salaatit  ll  Oon löytänyt Chia -siementen ihmeellisen maailman. Chiaa, mantelimaitoa, kreikkalaista juguu ja mustikoita. NAM!

Selfie rakas hippopuku päällä. 90% siitä ajasta kun oon himassa, mulla on tää päällä, hehe  ll  Lisää minion huumaa... ll  Mun lempitalo, valkoset kaislat pihalla ja aivan merenrannalla  ll  Mun huoneen ikkunasta kuvattu sateenkaari. Tää luonto ja ilmasto on täällä vaan niin siistiä! Ton kuvan jälkeen meni varmaan 10min niin aurinko paisto kirkkaalta taivaalta!

Tällästä tällä kertaa. Suurin osa puhelimen kuvista on sellasta materiaalia, että ne pysyy visusti piilossa. Miksköhän taksimatkalla baarista himaan ei saa kovin edustavia kuvia?

Huomenna on Big Day, koska vihdoin mun 5 kuukautta kestänyt kesäloma loppuu ja koulu alkaa. Okei, aika helpolla mä pääsen jatkossakin, koska meijän koulupäivät on klo 14-18. Ja perjantait on vapaita. Rankkaa, eikö? ;)

Ens viikolla saatte nähä kuvia Halloweenistä. Kunhan vaan muistan ottaa niitä kuvia...

-Janina

Lately

Kuvat kertoo aika paljon mun viime päivistä. Hyvää ruokaa, vielä parempaa seuraa ja mitäs muutakaan kun Finlandia vodkaa.

Aika menee niin nopeesti, etten mä enää pysy perässä. Just me Jessican kanssa mietittiin, että koska se tulis kyläilee. Se varas liput, ja aattelin, etten jaksais venata kahta kuukautta että se tulee. Tänään aamulla mä katoin, kun se hyppäs lentokenttäbussiin ja lähti takas Suomeen. Pari kuukautta, niin on joulu ja tulee puol vuotta täyteen meitsin asumista ulkomailla. Unbelievable...

Nyt me elellään Veeran kanssa vikaa lomaviikkoa, sillä ens tiistaina meillä alkaa vihdoin kielikurssi. Ollaan molemmat tosi innoissaan. Meijän kurssi kestää viis viikkoa, jonka jälkeen palkitaan itsemme Pariisin lomalla ja sen jälkeen toivottavasti saadaan töitä ja täytettyä tyhjät pankkitilit. 

Tänään me ollaankin vaan maattu, katottu monta jaksoa Frendejä ja toivuttu rankasta viikonlopusta. Ens viikolla on jo Halloween ja se tarkoittaa juhlimista taas. Täällä halloween on vähän isompi juttu kun Suomessa. Ihmiset oikeesti panostaa asuihin, eikä laita vaan pupun korvia päähän. Kaupoissa roikkuu noitia katosta ja kurpitsoita näkyy joka kulmassa.  

Ja HUOM kaikki kamut ja sukulaiset, nyt on SASilla tarjouskampanja, ja lennot Helsingistä Dubliniin on aikaaas halpoja, joten nyt ois hyvä mahdollisuus päästä edullisesti kattomaan mua  Dublinin menoja ;)

Hehe, eipä mulla muuta, seeee ya!

-Janina

Home is where Your heart is

Täällä ollaan taas. Kymmenen päivää Suomessa meni yhessä silmän räpäyksessä. Oli ihanaa nähdä kavereita ja sukulaisia ja perhettä. Kesällä kun lähettiin Suomesta, mulla oli jo nää lennot varattuina. Pystyin sanomaan mun kavereille, että alle kolme kuukautta niin jo nähään. Mua jännitti, että onks mun vaikeeta lähtee nyt takas, koska en tiiä yhtään, millon mä seuraavaks meen Suomeen tai nään mulle tärkeitä ihmisiä. Mut ei mun ollut. Olin vaan innoissaan, kun pääsee tänne takas. Tää on nyt mun koti, ja kotiin on aina ihana palata. Muutamat kyyneleet tuli, kun piti halata parasta kaveria ja iskää, mut se kuuluu asiaan. Mä tiiän et ne oottaa siellä. Ja ne tukee mua, olin mä missä päin maailmaa tahansa. 

Tälläsen tytön mä kaappasin Suomesta mukaan. Saatiin siis äitin kanssa uus kämppis meille asumaan. Nyt ois tarkotus yhessä alottaa se kielikurssi ja sen jälkeen hommailla jotain duunia. Meillä on ihan sikana sunnitelmia ja raha tulis ihan tarpeeseen, hehe. No katotaan mitä tästä tulee. Oon ilonen, et mä saan jakaa tän upeen kokemuksen mun yhen parhaimman kaverin kanssa. Just Veeran kanssa puhuttiin, että ei oltais ikinä sillon ala-asteen heppaleirillä, jolla tutustuttiin, uskottu että me vielä asutaan yhessä ulkomailla. 

Täällä kaks nuhanenää hippoasussa. Nyt me aletaan syömään pinaattimunakasta, johon unohdettiin laittaa pinaattia. Mitäköhän tästä meijän yhteiselosta oikeesti mahtaa tulla... 

-Janina