Niin se syksy vaan tekee tuloaan. Illat pimenee, ilma viilenee ja vaatekerros kasvaa. Puut on täynnä kuivia lehtiä, jotka kuolleena tippuu maahan. Saa nähä jääkö täällä se kaunis syysruska kokonaan väliin. Muuten on ollut tosi hyvät ilmat. Vettä ei oo satanut pitkään aikaan (huomenna varmaan sataa, kun nyt sanoin tollee...) ja joka ilta saadaan nauttia ihanasta auringonlaskusta. Love this!
Arki rullailee kovaa vauhtia eteenpäin. Kohta on jo lokakuu ja mä en oo vieläkään saanut mitään aikaseks. Ennen tänne tuloa mä sanoin kaikille, että alotan varmaan elokuussa sen kielikoulun. Joo, niinhän mä alotin... Täällä niitä enkkukursseja on ihan hirveesti, ja hankala valita, että mikä nyt ois hyvä. Oon vähän kahen vaiheilla, meenkö Dublinin keskustaan, vai Dun Laoghaireen, joka on parin kilsan päässä meiltä. Jälkimmäisessä tunnit ois illalla ja Dublinissa päivällä. Keskustassa oleva on vähän kalliimpi, mutta myös tunteja ois enemmän ja siten myös hyödyllisempi. Luultavasti siis siihen päädyn. Pitää vielä selvitellä miten niitä kursseja alkaa. Oikeestaan jo ootan innolla, että pääsis alottaa!
Täällä on oikeesti ihana sikana (etanoiden lisäks) hämähäkkejä. Yks aamu mä menin avaamaan olkkarin verhoja, ja katoin mikä möykky niissä on. No sydänkohtaus siinä meinas tulla, kun se liikahti. Se ei nimittäin ollut mikään pieni möykky. Imuri käteen ja tappoyritys käyntiin. Toinen sydäri meinas tulla siinä vaiheessa, kun tajusin että se pirulainen on verhojen välissä ja imurin kanssa sitä ei sieltä pois saa. Vuodatin parit epätoivon kyyneleet ja lähin salille karkuun. Parin tunnin päästä se ei ollut liikahtanut senttiäkään ja siinä vaiheessa mä oikeesti mietin, että haenko kadulta jonkun ukon tappamaan sen. No, onneks äiti tuli pian kotiin ja etti kaapista nahkahanskat ja sano sille että hejdå. Mikä helpotus.
Tälläsissä merkeissä on mun viimepäivät mennyt. Hyvää ruokaa ja kotona chillailua. Viime viikonloppu oli ensimmäinen kun olin vaan kotona ja äitin kanssa syömässä. Ihanaa rauhottua välillä hetkeks. Nimittäin Suomen lomasta saattaa tulla vähän vauhdikkaampi. Takas Dubliniin mä palaan vähän isommalla kokoonpanolla. Se tarkoittaa sitä, että viikonloput vietetään pubissa ja klubeilla. Loppusyksyks on tiedossa niin paljon kaikkea kivaa, etten malta oottaa. Nyt mä alan raivaamaan kaappeihin tilaa ja pakkaamaan. NELJÄN päivän päästä nähään rakkaat!
-Janina
Aamupala on ehdottomasti mun päivän lemppari ateria. Niimpä päätin lauantai aamuna puuron sijasta valmistaa mulle ja äitille kunnon brunssin. Syötiin rauhassa ja pakattiin kamerat ja vesipullot reppuun, jonka jälkeen oltiin valmiina suuntaamaan Howthiin. Tiesin kolme asiaa Howthista. Kalastajakylä, markkinat ja paljon kävelyä. Joten lenkkarit jalkaan ja menoks.
Markkinat siellä oli ja kalastajiakin näkyi, joten en mä ihan väärässä ollut. Positiivinen yllätys oli, että siellä oli myös paaaaaljon muuta nähtävää. Jotain mitä en tosiaan odottanut. Joten kuvat kertokoon loput.
Aika upeeta, eikö? Harmi, että kuvissa mikään ei näytä yhtään niin upeelta, mitä luonnossa. Enpä ois uskonut, että vaan parinkymmenen minuutin junamatkan päässä Dublinin keskustasta on näinkin upee paikka. Howthissa oli myös asutusta jonkin verran. Ja voi luoja ne talot. Sanat ei ees riitä kuvailemaan mitä linnoja ne oli. Ehkä mun tulevaisuuden rikas aviomies omistaa niistä yhen? Maybe, maybe.
Reilu viiden tunnin kävelyn jälkeen oli ihanaa istahtaa alas ja syödä ehkä maailman paras savulohi&rapupasta. Nam! Loppuilta menikin rennosti kotona hömppäleffan parissa. Olipa kivaa viettää koko päivä pelkästään äitin kanssa, jotenkaan ei arkisin pahemmin ehitä näkemään. Ens viikonlopuks pitää vielä keksii jotain kivaa, sit mä jo oonkin Suomessa pari viikonloppua. Aika menee niin nopeesti, että kohta ootellaan jo joulupukkia. Jos täällä sellasta ees on. Sen näkee sitten. See you !
-Janina
Perjantaina suomitytyjen kanssa pubissa vesilinjalla, lauantaina ihanan Cristinan läksiäiset hyvän ruuan parissa ja sunnuntaina rentoa chillailua. Mitä muuta tarvitaan täydelliseen viikonloppuun? Eipä oikeestaan mitään.
Kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa. Ihanat ystävät, ihana Dublin ja ihana elämä. Onnellisuus, on sana joka kuvaa mun elämää tällä hetkellä. Jos joku ois vuos sitten sanonut mulle millasta mun elämä on nyt, oisin sanonu 'joo niin varmaan'. Isojen päätösten tekeminen ei koskaan oo helppoa. Mutta aina ei kannata mennä sieltä, mistä aita on matalin. Tää on ollut mun elämän paras päätös lähteä tänne. Täällä mulle on tullu halu opiskella eri kieliä ja nähä eri kulttuureita. Haluun matkustella ja nähä maailmaa. Kun mä lähin tänne, olin satavarma, että ens kesänä oon takas Suomessa. Nyt mä en oo enää siitä niin varma. Mä en haluu miettii liikaa tulevaisuutta. Haluun elää päivä kerrallaan ja kattoo mitä elämä tuo tullessaan.
