Dalkey Walkey

Mun jalat tekee vieläkin kuolemaa perjantaisesta jalkapäivästä salilla, mutta silti, kun Cristina kysyi, lähenkö mä mukaan kävellen Dalkeyyn, mä mietin sekunnin ja sanoin että lähen! En oikeestaan ees tiennyt missä tai mikä koko Dalkey on. Vähän säikähdin, kun Google näytti sen olevan about 10km päässä oleva kylä. No ainakin jalat sai hyvän palautus lenkin.

Tein eväs salaatin ja leivän, täytin vesipullon, laitoin kameran reppuun ja lähin ovesta ulos kohti Insomniaa, jossa Cristina ja Johanna ootti. Lähettiin Blackrockin läpi kohti Dun Laoghairea ja siitä kohti Dalkeyta. Aurinko paisto melkeen koko matkan, yks sadekuuro tais tulla, onneks ihan lopussa. Mutta toi tuuli... Se on jotain mistä mä en tykkää, en sitte yhtää. Sillon kun ei tuule, takki päällä on törkeen kuuma. Mutta jos on ilman takkia, jäätyy, kun tuuli iskee. Talvea ootellessa.

Jos mä ihan rehellinen oon, en ois uskonut miten paljon ihastun näihin kyliin Irlannissa. Ne on niin ihanan kotoisia ja tunnelmallisia. Dalkey ei ollut kovin iso, mutta haluun sinne ehdottomasti uudelleen. Syömään johonkin ihanaan ravintolaan ja jälkkärille kahvilaan. Tää maa on kyllä täynnä kahviloita. Joka kulmassa on yks. Ravintoloita myös. Nää ei varmaan kauheesti kokkaile kotona.

Takasin päin tullessa pysähdyttiin Dun Laoghaireen syömään eväät ja kiertelemään pääkatua. Ihana pieni levähdys breikki.

Melkeen 5 tuntia oltiin liikenteessä ja 23 km tuli käveltyä. Voin kertoo, että lämmin kana ja perunat maistu aika hyvältä ton jälkeen! Kiva päivä takana, vähän vaihtelua pubissa istumiseen haha.

Thank you girls!!

-Janina

Goodbye Stillorgan Hello Blackrock

Jos mä jotain oon viime päivien aikana oppinut, niin sen, miten vaikeaa elämä on ilman nettiä. Elokuun ekana päivänä me pakattiin kamat ja sanottiin heipat meijän ihanalle kämpälle. Otettiin taksi kohti Blackrockia ja meijän uutta kotia. Kotia, jossa ois tarkotus asua ensi kesään asti. Hassua. Saatiin vasta tän viikon alussa netti ja telkkari. Elämä helpottu huomattavasti. Alueena Blackrock on paljon parempi kuin Stillorgan. Meri näkyy ikkunasta. 200metriä pääkadulle, jossa pari pubia, isot ruokakaupat, starbucks ja monta ihanaa ravintolaa. Bussit ja juna menee ihan vierestä. I like! 

Otin eilen iltakävelylle kameran mukaan, koska halusin mennä kuvaamaan merta. Tietty mun tuurilla oli just laskuvesi. Mä en ymmärrä, miks se on välillä aamulla ja välillä illalla? Voisko joku selittää mulle tän lasku- ja nousuvesi homman..

 

Napsu on kotiutunut hyvin. Vähän liiankin, koska nykyään hän on se, joka lenkillä päättää mihin kävellään... 

Mitäs muuta mulle kuuluu... Oon saanut paljon lisää ihania ystäviä. Täällä kaverit muuttuu heti tosi läheisiks, ja tuntuu että ois tunnettu monta vuotta. Ollaan paljon yhteydessä ja joka viikonloppu tehään jotain kivaa. Täällä se siis tarkottaa pubissa ja klubilla hengailua, haha.

Eilen käytiin hommaa mulle salijäsenyys, ja tänään pääsin ekaa kertaa kunnolla treenaamaan. Ihana fiilis. Suomessa mä kävin pienellä naisten kuntosalilla, ja tää missä mä nyt käyn, on kunnon miesten punttisali. Täynnä jäätäviä lihaskimppuja, jotka nostaa rautaa enemmän kun laki sallii, ja sitte siellä on meitsi. Sovin hyvin joukkoon... noot!  

En tiiä johtuuko siitä, että asutaan ihan meren rannalla vai siitä, että on elokuu, mut täällä tuulee paljon enemmän mitä ennen. Vaikka oiski ihan lämmintä, niin tuuli tekee ilmasta tosi kylmän. Ei enää tarkene ilman takkia. 

Aika kuluu tosi nopeesti täällä. Enää puoltoista kuukautta, ni mä oon jo Suomessa. Onneks  mä oon vaan 10 päivää. En tosiaan ois vielä valmis täältä kokonaan lähtemään. Vaikka kova ikävä onkin ruisleipää ja raejuustoa. Ehkä vähän kavereita ja iskääkin. No kohta nähään!

-Janina