What I've Been Up To

Mitä mä oon tehnyt, mä oon ottanut paljon aurinkoa. Oon käynyt puistoissa lenkillä. Oon istunut pubissa. Oon tanssinut klubilla. Oon tutustunut ihaniin ihmisiin. Oon viettänyt paljon aikaa Jaanan kanssa. Oon shoppaillut. Oon pyörinyt kaupungilla. Oon syönyt froyogoa ja hävinnyt neljänsuorassa. Oon ollut puistopiknikillä. Oon kastunut sateessa. Oon juonut tequilaa ilman suolaa. Oon käynyt asuntonäytöissä. Oon ollut värimallina kampaajaopiskelijalla. Oon syönyt maailman parasta Baileys cheesecakea. Ja paljon muuta. Oon onnellinen.

-Janina

Road Trip pt. II

Terkkuja auringosta! Täällä on ollut viime päivinä tosi upea sää. Muutama sadekuuro tullut, muuten on aurinko paistanut ja ollut lämmin. Vihdoin oon päässyt partsille ottaa aurinkoa. Tänään mennään juhlistamaan äitin huomisia synttäreitä. Käydään syömässä ja sitten pubiin muutamille. Tiistaina mun serkut lähtee takas Suomeen, ja me aletaan etsimään sitä vakituista kämppää. Saa nähä joudutaanks me kadulle, koska ykskään vuokraisäntä ei halua koiria. Nyt tarvittais niitä rikkaita miehiä, jotka ostais meille ne parin miljoonan kämpät täältä. Mut eipä oo näkynyt...

Mut nyt siihen road tripiin. Keskiviikkona lähettiin aamulla kohti Limerickiä, ja sieltä kohteena oli varmaan suosituin turistinähtävyys, eli Cliffs Of Moher. Siellä oli siis muutama muukin turisti. Oli kyllä näkemisen arvoinen, ja varmaan hienoin paikka missä oon ikinä ollut. Mun korkeanpaikan kammo joutu koetukselle hehe.

 Vaikka toi paikka oli upea, niin se oli myös jollain tavalla tosi surullinen. Mä oon tosi herkkä ja liikutun tosi pienistä asioista. Äiti kerto mulle ennen kun mentiin tonne, että pari vuotta sitten siellä oli kuollut suomalainen mies. Se oli vissiin seissyt tosi reunalla, ja oli tullut kova tuulen puuska ja tasapaino oli mennyt. No jokanen tietää miten siinä käy, kun tuolta putoo alas. Toi pyöri mun päässä kokoajan kun oltiin tuolla. Eikä toi oo ollut ainoa tapaus. Siellä oli muistolaattakin tehty. 

Toinen upea paikka oli Clahane. Se ei kyllä ollut mikään suuri turistikohde, eikä ees tiedetty siitä. Ajettiin vaan sen ohi ja päätettiin pysähtyä. 

Keskiviikkona me yövyttiin Limerickissä. Se oli tosi viihtyisä paikka. Vähän niinku Dublin, mut pienempi. 

Torstaina lähettiin takas Dubliniin päin. Meijän road trip päättyi jollekin hautausmaalle. En oikein vieläkään tiiä mikä se on. Oltiin siis varmaan ainoat alle 60 -vuotiaat siellä. Opaskin siellä oli, mutta mä jaksoin kuunnella ehkä ekat kolme sanaa. Mut vissiin noihin kumpuihin on joskus jotai haudattu. Ja ainakin siellä oli hienot maisemat.

Yeeah, siinä ois nyt kaikki. Oli upee reissu ja täällä on nyt paaaljon entistä fiksumpi Janina.
Nyt mä voisin alkaa valmistautumaan iltaan. Joka päivä on pubi päivä. Love this place!

- Janina

Road Trip pt. I

Mä en tiiä mitä tää blogger on sekoillut, vai ooks mä painanut jotai, mut se edellinen postaus on poistunut, enkä osaa korjata asiaa. No ei voi mitään.

Nyt on neljä päivää kierrelty Irlantia. Oon nähnyt sika upeita maisemia, paljon lampaita ja lehmiä, syönyt Irlantilaista aamupalaa (pekonia ja makkaraa, nam......) ja istunut montamonta tuntia autossa. En ois ikinä uskonut että Irlanti on näin kaunis maa. Mulla ei ollut mitään odotuksia, mut mä oon tosi positiivisesti yllättynyt. Mulla on tosi paljon kuvia, niin aattelin et mä teen tän kahessa osassa.

 Maanantaina lähettiin ajelemaan kohti Wicklowin kaupunkia. Ajettiin vaan sen läpi ja lähettiin siitä suoraan jatkamaan matkaa vuorille.

Siellä vuoristossa oli ihan älyttömän kapeat tiet, ja niissä ajettiin oikeesti tosi kovaa. Pari kertaa tais jäädä sydän lyömättä sen pelon vallassa. Onneks ollaan viel elossa.
Pysähdyttiin Glendaloughissa ja löydettiin sieltä vanha hautausmaa, ja sairaan makeet maisemat. 

Kierreltiin vuoristossa koko päivä ja pysähdyttiin aina välillä, kun tuli hyvät kuvausmaisemat vastaan. 

Tiistaina lähettiin aikasin kohti länsirannikkoa. Suuntana Ring of Kerry. Se oli parin tunnin mittainen lenkki auton kanssa. Tiet oli taas aika hurjia, hyvä kun meidän auto ees mahtu kahelle kaistalle. Ja nopeus 100km/h... Jos Suomessa ois tollanen tie, se ois varmaan 40km/h. 

 Lopuks pysähdyttiin tollaselle suihkulähteelle ja siitä lähettiin meidän yöpaikalle. Uni tuli tosi nopeesti, rankkaa toi tollanen autossa istuminen.

Tässä ois nyt tää eka osa. Vaikka tää oli hieno reissu, on ihanaa olla taas kotona. Saa taas aamupalaks puuroa ja pääsee lenkille, eikä tartte enää istua autossa vähään aikaan. 

Pitää käydä vielä loput kuvat läpi, sitten saan tehtyä sen toisen osan. Joten byeebye hetkeksi.

- Janina

I'm here

Hellou!

Pienen taistelun jälkeen sain vihdoin tehtyä blogin. Täältä on sitten helpompi seurailla mun kuulumisia täällä Dublinissa. Nyt ollaan oltu viikko täällä ja paljon on jo ehtinyt tapahtua. Pakko sanoa, että mä tykkään tästä paikasta. Ekana mulle tulee Dublinista mieleen Lontoo. Sen jälkeen Helsinki ja ehkä vähän Turkukin. Hyvä sekoitus kaikkea. Tää on sopivan kokonen mesta, ei liian iso, mut silti tarpeeks nähtävää. 

Meijän väliaikanen kämppä sijaitsee n. 10km päässä keskustasta. Tää asuinalue on tosi viihtyisä. Talot on hyväkuntoisia ja kadut siistejä. Meijän kämppä on lukollisten porttien takana olevan kerrostalon kattohuoneisto, kyllä kelpaa. Tää on iso ja hieno. Harmi kun ei olla täällä pidempään. Sen mä oon jo oppinut, että asunnot maksaa täällä ihan törkeesti. Ajettiin taksin kanssa kivan asuinalueen läpi, ne talot näytti ihan perus omakoti/rivitaloilta, sellasilta mitä Suomessa on kaikki paikat täynnä. Taksikuski kerto meille, että näiden lähtöhinta on miljoona euroa... Rikkaat miehet missä ootte?

Portit meijän asuinalueelle

Toinen asia minkä oon oppinut, on se, että sateenvarjo pitää olla aina mukana. Aurinko voi paistaa kirkkaalta taivaalta, ja 10 minuutin päästä voi sataa kaatamalla. Ikinä ei tiiä millaset vaatteet pitää olla kun lähtee ulos. Se on huono puoli täällä. Keskiviikko oli ensimmäinen päivä kun ei satanut kertaakaan. Näitä lisää kiitos! Kaupat on täynnä ihania kesävaatteita, mutta eipä niillä täällä mitään tee...

Toinen huono puoli täällä on etanat. Niitä on oikeesti ihan kaikki paikat täynnä ja ne on ihan jäätävän isoja. Pitää kokoajan kattoo maahan ettei kävele niiden yli. Hyi.

Anyway, lähinnä piti tulla sanomaan että hengissä ollaan kaikki (jopa Napsu)!

Aijoo, mikä Baile Átha Cliath? Se tarkoittaa iirin kielellä Dublin. Iiri on Irlannin ensimmäinen virallinen kieli ja edelleenkin sitä puhutaan, tosin länsirannikolla enemmän. Täällä on myös kaikissa tiekylteissä, opasteissa yms tekstit sekä iirin että englannin kielellä.

Mul on paljon kuvia ja kerrottavaa, joten kuullaan pian!

-Janina-